Mielen liikkeitä

Ihmisellä on jonkinlainen sisäänrakennettu mekanismi, joka estää liian suuret henkiset heilahdukset... unohdus. Se vain ei aina toimi. Joskus pinnalle pulpahtaa jotain, joka vie rauhan.
Minulle kävi juuri noin. Oli tärkeä ihminen, joka lähti pois. Oli asioita, kauan sitten tapahtuneita ja sittemmin unohdettuja. Elämä vei toiseen suuntaan ja maailma muotoutui sen mukaan.
Nyt sitten, muutaman vuosikymmenen takaa tulivat muistot ja kipu.
Kuuntelin vanhoja Uriah Heep -levyjä ja viimein tietenkin vastaan tuli Magician's Birthday ja styge nimeltä Rain. Oli kuin kaikki olisi tapahtunut taas uudelleen. Muistan sen, millainen oli varjosi seinällä, kun nousit vierestäni yöllä, hakeaksesi juotavaa. Ja tuoksusi, kun palasit jälleen viereeni.
Silloin aikanaan en sanonut sitä, mitä olisi pitänyt. Ne kyyneleetkin, jotka silloin jäivät vuodattamatta, tulivat vasta nyt. Erona vain silloiseen, että silloin olisit ehkä jäänyt.
Ei - en ota yhteyttä. En edes yritä sitä. Meille varattu kaistale elämää oli silloin. En kuvittele, että nyt pystyisin saamaan mitään korjattua tai takaisin.