On kummallista, kuinka jokin yksittäinen seikka voi vaikuttaa tapaan peilata ympäröivää maailmaa. Tottakai minulla tapahtumat puolentoista vuoden takaa ovat muokanneet ajattelutapaani. Tietoisuus siitä, että seuraava kerta on se viimeinen, asettaa monet asiat aivan omaan kategoriaansa, eikä monen tärkeänä pitämä asia olekaan sitä minun näkökulmastani.
Kävin äsken taas tapani mukaisesti "juttelemassa itseni kanssa" Mustiksen kallioilla. Mikään ei rauhoita mieltä niin paljoa, kuin istuskelu siellä. Vaikka liikenne soljuu Kulosaaren sillalla ja sataman valoissa kaupunki elää ja hengittää koko ajan, voi siellä kuitenkin olla täysin irrallaan muusta maailmasta. Yleensä päädyn sinne jonkin kriisin tms. seurauksena. Nyt en kuitenkaan ole varsinaisesti kriisissä. Tällä kertaa halusin vain selvittää viime aikaisia tuntemuksiani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti